Tiedätkö, mitä puolisosi pelkää ja tarvitsee?

Luin keväällä kirjan Sue Johnson: Kunpa sinut tuntisin paremmin - Keskustelemalla tunnekeskeiseen parisuhteeseen. Teos esittelee tunnekeskeisen pariterapian pääperiaatteet. Pidin kirjasta, se antoi uusia oivalluksia ja työkaluja työhöni lyhytterapeuttina.

Päällimmäisenä mieleeni jäi kirjoittajan omiin tutkimuksiin perustuva päätelmä siitä, että parisuhteen kestävyyden ratkaisee ennen kaikkea osapuolten kyky ja halu avata toisilleen syvimmät pelkonsa ja tarpeensa. Tämän lisäksi parin tulisi pystyä toimimaan oikein saamansa tiedon perusteella, osoittaen puolisolleen turvallisen läsnäolonsa varsinkin silloin, kun toisella on elämässä vaikea hetki. Tämä lähestymistapa pohjaa kiintymyssuhdeteoriaan, jonka perusteella jokaisella ihmisellä on tarve olla henkisesti lähellä toista, täysin avoimena ja haavoittuvana, turvallisesti ja omana itsenään hyväksyttynä.

Kun pariskunta alkaa välillä etääntyä toisistaan, he ajautuvat helposti konfliktiin, koska omat rakkaussuhteeseen liittyvät pelot ja puolustusmekanismit ottavat molemmissa tiedostamattomasti vallan. Hankalat tunteet ohjaavat käyttäytymistä väärään suuntaan ja pari ymmärtää toisiaan yhä heikommin. Kirja esittelee ratkaisuksi "seitsemää käänteentekevää keskustelua", joiden avulla pari oppii ymmärtämään, että riitatilanteissa toinen ei ole vihollinen, vaan yleensä hänkin on taistelemassa yhteisen parisuhteen puolesta.

Ensiksi olisi keskustellen tunnistettava omalle parisuhteelle tyypilliset, tuhoavasti vaikuttavat keskustelut ja niiden kulku. Osapuolet voivat riidoissaan ottaa vaativan tai vetäytyvän roolin, jolloin keskustelu on rooleista riippuen molemminpuolista syyllisen etsintää, yksipuoliselta vaikuttavaa "vaatimuksia ja vetäytymistä" tai molempien siirtymistä neuvottomaan "jähmety ja pakene" -moodiin. Tuhoavat keskustelut estävät kuulemasta kumppanin viestejä ja vaikeuttavat omien tunteiden havaitsemista. Kun molemmat ovat ymmärtäneet tuhoavan keskustelunsa dynamiikan, jossa vuorotellen ilmaistut negatiiviset reaktiot ja kommentit saavat aikaan ikävän noidankehän, voidaan tilannetta ihmetellä hieman etäämmältä.

Seuraavaksi tulisi etsiä ja löytää molempien osapuolten kiintymyssuhteisiin liittyvät arat paikat. Kysymys on ihmisen menneiden tai nykyisten ihmissuhteiden synnyttämästä yliherkkyydestä, kun oma kiintymyssuhdetarve on toistuvasti jäänyt huomiotta tai tullut vähätellyksi. Toisen pieni reaktio tai reaktion puute sopivassa tilanteessa laukaisee turvattomuuden tunteen, joka taas helposti johtaa vuorovaikutuksessa negatiivisiin seuraamuksiin. Kun opitaan tiedostamaan toisen arat paikat, niihin voidaan suhtautua myötätunnolla ja toista tukien.

Näin edetään keskusteluteemoissa eteenpäin, pureutuen yhä syvemmälle osapuolten syvimpiin ja arimpiin tuntemuksiin, tarpeisiin ja pelkoihin. Kirjoittajan teesinä on, että ihmisellä on tarve kokea itsensä parisuhteessa tärkeäksi, arvostetuksi ja rakastetuksi. On uskallettava tunnustaa, että tarvitsemme toista ja on oltava rohkeutta turvautua toiseen. Vain silloin voimme olla läheisessä yhteydessä toisiimme ja samalla olla erillisiä, toisillemme tilaa antavia.